Nyt meno muuttuu niin että päätä huimajaa!!

 

Rakkaat suomifilmineitoseni täyttävät pian kolme vuotta. Takana on ensimmäiset kolme päivää päivähoitoa. Olen huolestuneena miettinyt olenko tunteeton paskiainen kun lasten hoitoonvieminen tuntuu luontevalta. On kyselty silmät huolestuneena ja päät kallellaan: "onko ihan maailmanloppuolo?" "itkettääkö joka kerta kun jätät lapset hoitoon?"          Ööö, ei.. Tytöt ovat kolme vuotta, ymmärtävät asioita ja pystyvät kommunikoimaan hyvin, ja heillä on toisensa.. olisi aivan eri asia jättää yksi lapsi eka kertaa hoitoon. Lisäksi tämän äidin täytyy saada säännöllistä aikuisseuraa. Niin, ja ehkä olen hieman tunteeton paskiainen.. oli miten oli, kaikki vaikuttavat tyytyväisiltä uusiin tuuliin.

 

Lähden ihmisten ilmoille! Ja hypin ja tanssin ilosta ja riemusta! Musta tuli opiskelija! Ja eka kertaa IKINÄ olen MOTIVOITUNUT opiskelija! Tuskin maltan odottaa seuraavaa koulupäivää, ja seuraavaa koetta! Tuskin maltan odottaa että saan koulukirjan jonka saan heti kontaktimuovittaa hitaasti ja tarkasti, tyhjällä pöydällä! Odotan oppitunteja että saan viitata koko ajan puoliksi seisaallani, ja kysellä opettajalta kinkkisiä kysymyksiä! Toteutan haaveeni ja musta tulee kosmetologi =D Maanantaina; toisena koulupäivänä, saan heti iskeä käteni naamaan! Suoraan toimeen, sopii mulle, olen tekijä! Testinaamat -jalat ja -kädet ilmoittautukoon.

 

Tukka lyheni tänään radikaalisti, olen jälleen palannut kynittyjen joukkoon, ja olo on mitä Johannin! Lyhyt tukka on mun tukka, kasvoin pituuttakin samalla, varmaankin viisi senttiä! Ihme juttu.

Onneksi läheinen ystäväni tekee myös alanvaihdon aikuisena joten saan vakiokampaajan! Lyhyttä tukkaa pitää kyniä vähän väliä. Ja vastineeksi tietenkin nypin hänen naamaansa!

 

Tämä tällä erää.