En ole koskaan ollut ahkera kirjaston käyttäjä. Olen viime vuosina vieraillut kirjastossa niin harvoin että vieraannuin koko putiikista. Sitten valaistuin. En tahdo millään sisäistää että tänä päivänä on paikka josta saa hakea kotiin tavaraa eikä tarvi maksaa kassalla!! Toki palvelusta on maksettu veroissa, mutta olen alkanut ajatella että on tyhmää olla käymättä kirjastossa. No onhan se tunnelma siellä vähän pölyttynyt mutta kuitenkin: tietoa, tarinoita, kuvia, tapahtumaa, elokuvia, musiikkia, lehtiä lähes mistä tahansa aiheesta, keräilet vaan haluamasi, menet kassalle, saat muistutuskuitin, ja pois. Mun piti oikein tarkistaa päivämääräkuitista että onko nyt aivan varmaa ettei lappunen kuitenkaan ollut vuokralasku. Tänään kysyin kirjastotädiltä toistakymmentäkiloa kirjaa kainalossani että onkohan teillä jotain maksimimäärää. Kirjastotäti sanoi että ei ole, kirjoja saa kantaa pois niin paljon kun jaksaa kantaa, ja vielä enemmänkin! Kuinka mahtavaa!!!

Menen aina kirjastoon etsimään yhtä tai kahta kirjaa tietystä aiheesta (viime aikoina opiskeluun liittyviä) niin miten siinä aina käy niin että lopulta meen kassalle puhkuen ja kannan selkä vääränä älyttömän kasan kirjoja, ja ihan mistä aiheesta tahansa. Ja oon niin tyytyväinen. Koska ajattelen: mitä enemmän kannan sitä enemmän säästän!! Samalla verorahalla saat yhden kirjan, tai tonnin kirjoja!! Ei melkein voi vieläkään ymmärtää kuinka mahtava putiikki kirjasto on..

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Nyt kun olen opiskelija niin täytyy kiristää vyötä, vielä enemmän kuin kotiäitinä ollessa. Välillä ottaa aivan hemmetisti päähän ainainen rahojen laskeminen, ja pettymykset, kun joskus löytää täydellisen takin, tai kengät (tänään, molemmat) eikä voi ostaa kun ei ole rahaa uusiin vaatteisiin tai mihin tahansa muuhun kuin arjen pyörittämiseen. Ottaa toisinaan niin päähän että tekis mieli itkeä ja kirkua (tai, kuten olen kolmivuotiailleni opettanut: kun suututtaa, kannattaa tömistellä, karjua kuin leijona, ja irvistää). Mutta.

Sitten katson asiaa eri kantilta. Tietenkin muistan ensimmäisenä haaveilemani tutkinnon. Aivan viime aikoina olen rekisteröinyt muitakin vyönkiristyksen myönteisiä puolia. Tuo kirjaston uusi löytäminen (tai oikeastaan se on ollut mulle aivan ensimmäinen kirjaston löytäminen) on yksi. Mielikuvituksen aktivoiminen! Ekologisuuden, kierrätyksen ja ”vihreyden” lisääntyminen. Tuunaus, luovuus. Kirpputorihulluuskin on aivan mahtavaa! Sielläkin melkein kuulen kilinän korvissani kun säästän rahaa shoppailemalla!! =D Ja juuri sopivasti nyt lapset ovat vaikutteiden imemisiässä ja mikäs sen mukavampi ajatus kuin opettaa lapset kestävään kehitykseen. Huhhuh nyt meni kyllä jo liian korkealentoiseksi... Politiikan osastolle.. Päätän raporttini tähän, ihan tyytyväisenä opintotuen saajana.