Hiihdin tänään. Toisinaan mua vaanii perisynti nimeltä laiskuus. Monesti esim. jätän roskispussin kuistille kun en muka ehdi/jaksa viedä sitä autotallin nurkalle. Niin, hiihto; olisin jaksanut vielä helposti yhden kierroksen. En hiihtänyt koska hetkellisesti oli helpompaa olla hiihtämättä sitä kierrosta. Ja sitten valitan huonoa kestävyyskuntoa. Mikähän siinäkin on. No mutta minä sentään LÄHDIN HIIHTÄMÄÄN, ja sehän on jo jotain se! Sää oli loistava, ja lumitilanne!

Ahkerasti mainostan miten tärkeää on ravistella rutiineja ja arkea, tehdä jotain yllättävää. Harmittavan harvoin sitä kuitenkin tulee itse tehtyä! Sääli, koska se on kyllä aina mahtavaa. Tänään tein pienen yllätyksen itselleni. Yleensä kun olen suihkussa, siirrän pikkuhiljaa lämpötilarullaa punaisen suuntaan ja lopulta vesi on höyryävän kuumaa enkä meinaa löytää kylppäristä ulos. Tänään rulla kääntyikin yllättäen siniseen suuntaan! Hahahaa! COOL!!! Olipas se upeaa!! Suosittelen lämpimästi..kylmästi!

Tein eilen melkein loppuun asti mekon 70-luvun verhoista ja siitä tulee niin hieno! Laitan lähiaikoina kuvan siitä ja edellisestä joka on jo valmis. Mulla on kaksi ompeluprojektia kesken. Toinen on verhot, ja toinen se verhomekko. Niin miten se verhojen ompelu voi olla niin rasittavaa! Ihan pakkopullaa! Vihaan verhojen ompelua, oon aina vihannu, vaikka se on helppoa: suoria saumoja, vähän mittailua välillä. Vaatteiden ompelu on vaikeampaa ja hitaampaa, mutta ihanaa. Nämä mekot joita olen tehnyt (sain aivan ihmeellisen ompeluintohimon muutama viikko sitten, yli 10 vuoden jälkeen) ovat niin läheisiä mulle että oon aivan rakastunut niihin. En luopuis. Olen lukenut/kuullut että monilla muillakin kierrätysmateriaaleista vaatteita tekevillä on ihan sama ongelma, tai ei kai se mikään ongelma ole. Johtuu varmaan siitä että kankaat ovat uniikkeja, niitä ei saa enää mistään, ei edes Eurokankaasta.

Hyvää naistenpäivää kaikille naisille!

J.