torstai, 4. joulukuu 2008

KUMMALLISET KIPINÄT

Sitä minä vaan ihmettelen että miten voi olla mahdollista että pieni tulenkipinä voi sytyttää kokonaisen metsän tuleen, metsän jossa kasvaa tuoreita ja kosteita, isoja puita. Ja joskus kun yrittää sytyttää takkaan tulta, niin siitä ei meinaa tulla mitään muuta kuin hermoromahdus. Ei auta puhaltaminen, ei päivän Ilkka, tai kaksi Ilkkaa. Ja mikä uskomattominta: takassa on rutikuivia koivuklapeja eikä kokonaisia kosteita haapoja. Kun ei niin ei. Savuaa vaan ja mustenee, ne klapit.

Sitä minä ihmettelen. Kipinöitä on monenlaisia, hyvällä tuurilla metsään lentää huono kipinä, ja takkaan hyvä kipinä. Kipinöitten syytä, ei takkatulensytyttäjän.

tiistai, 2. joulukuu 2008

ELÄKÖÖN VALMISMATKAT!

Minä voin julkisesti myöntää pitäväni valmislomamatkoista. Vaikka miten niitä pidetään "eläkeläisten tapana matkustaa" (tai häirikköbrittinuorten). Minä pidän myös turistipaikoista välimerellä, rakastan Kreikan saarten tunnelmaa. (tässä kohtaa kyllä alleviivaan että brittihäirikkönuorten kansoittamat Välimeren "brittilät" ovat asia erikseen, niistä nousee karvat pystyyn. Siis ne missä ei saa kuin englantilaista aamupalaa ja joka on täynnä britti- ja irkkupubeja, ja isoja yökerhoja joissa on britit töissä, ja jotka ovat täynnä brittejä. Ja siis alue joka on muutenkin 100% brittien kansoittamaa) (minulla ei ole mitään brittejä vastaan) (Ei oikeasti ole! Ainoastaan näitä ihme brittikeskittymiä Välimerellä). Minun turistipaikoilla tarkoitan paikkakuntaa joka on kuitenkin paikallinen, EI siis turisteja varten kyhätty hotelli- ja baarikeskittymä. Kanariansaaristakin tykkään, ja ne ovat tällä hetkellä mielestäni aliarvostettuja matkakohteena.

 

Kun minä lähden matkalle, olen todennäköisesti loman tarpeessa! Niin kuin epäilemättä moni muukin! Minä olen irroittautumisen ja levon tarpeessa. Ja silloin kaipaan: helppoutta, kiireettömyyttä, konkreettista välimatkaa arkeen, valohoitoa, lämpöhoitoa, hyvää ruokaa valmiina pöydässä, uima-altaan tai rauhallisen rannan (en pidä merenkäynnistä uimarannalla) ja huurteisen oluen altaan reunalle.

Silloin kun kaipaan löhölomaa, haluan että saan löhötä 100% hyvällä omatunnolla. En halua miettiä mistä kulttuurielämyksistä tai nähtävyyksistä jään mahdollisesti paitsi, jos nyt vaan löhöän koko päivän. Ja haluan liikkua tai olla liikkumatta fiiliksen mukaan, siksi en aikatauluta löhölomaa, tai teen todellä väljän tai epämääräisen aikataulun josta saan poiketa hyvillä mielin jos siltä tuntuu. Jos aamulla tulee fiilis että tänään voisi vuokrata skootterin ja lähteä ajelemaan, niin sitten vuokraan skootterin ja lähden ajelemaan, sinne minne pyörä vie, pienten kylien läpi, hienoja maisemia ihaillen, ehkä poikkean meren rantaan ja pulahdan välillä virkistäytymään.

Ja illalla syömään hyvin, ravintolaan jossa paikallisetkin käyvät.. pienet perheyritykset ovat osoittautuneet hyviksi. Ja syön hyvin, pitkään ja hartaasti. Ehkä käyn vielä lasillisella. Ja koska olen todennäköisesti ollut koko päivän ulkona, happimyrkytys iskee yleensä ennen puoltayötä jolloin kävelen hotellille eikä unta tarvitse odottaa.

Saadakseni itseni kunnolla irti arjesta, on minun päästävä fyysisesti kauas arjesta. Siksi löhöän lentomatkan päässä.

 

Sellaisia löhölomani ovat. Löhölomani vietän yleensä neljän henkilön leppoisassa porukassa. Ja sen jälkeen on levännyt ja latautunut olo. Ja siihen riittää viikko.

 

2112600.jpg

 

KIITOS kaikille täydellisille matkakumppaneilleni! Mennään taas!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Vaikka nyt saarnasin valmislomamatkojen puolesta (poden juuri tällä hetkellä todella vakavaa löhölomakuumetta), olen sitä mieltä että matkailu avartaa!! Joten tietenkin pidän myös oikeasta maailman näkemisestä ja olen utelias näkemään ja kokemaan. Mutta se on sitten eri tarina =)

tiistai, 2. joulukuu 2008

NÄRPIÖN MAAGINEN HALPA-HALLI

Se on maaginen paikka! Sinne on päästävä säännöllisesti! Sitä minä vaan ihmettelen että miksi. Mikä siinä kiehtoo. Se ei kyllä ole järjellä selitettävissä. Närpiön Halpahallissa on pölyttynyt tunnelma, epälooginen sijoittelu, kamala musiikki, pahvilaatikoita siellätäällä. Se on sekainen. Enkä osaisi nimetä toista kauppaa jossa olisi yhtä tökerö palvelu; henkilökunnan olemus on tympeä ja naama on väärinpäin. He eivät mielellään katso kassalla silmiin, mieluiten vaan huutelevat toisille kassoille jotain närpiön kielellä. (tämä kuvaus EI koske Maria)(eikä Jania).

Mutta. Sinne on päästävä. Jostain hyllyjen ja pahvilaatikoiden sopukoista löytyy aina jotain! Jotain jota mukamas ei löydy muista Halpahalleista. Tai Minimaneista. Tai Prismoista. Kun menen Närpiön Halpahalliin, skannaan tietyt osastot aina tarkasti. Miten ne tavalliset trikoopaidatkin tuntuvat siellä jotenkin erikoisen hyviltä löydöiltä. Säilöntärasioiden tarralaputkin ovat niin kiehtovia siellä, oli pakko ostaa, vaikka en edes säilö!! Paperiosasto tuntuu niin monipuoliselta ja erikoiselta. Ja se kippo-osasto!! Oioi!! Normaalisti boikotoin kauppaa jossa on nihkeä palvelu mutta ehei, en Närpiön Halpahallia.

Kun sinne astuu, tuntuu kuin astuisi menneisyyteen. Tunnelma, tuoksu, ulkonäkö ovat pysyneet samanlaisina kymmeniä vuosia. Olisikohan se Närpiön Halpa-Hallin salaisuus; se ei ole nykyaikainen tavarahelvetti joka konseptoidaan niin tiukasti että kauppa on yllätyksetön ja tylsä; hyllyt ja asettelu ovat kopioita toisistaan.

Älkää erehtykö olettamaan että kaikki Halpa-Hallit olisivat minulle yhtä kiehtovia. Ei, Vain Närpiön Halpa-Hallissa on se maagisuus, ja siksi olenkin alleviivannut paikkakuntaa, melkein joka lauseessa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Joulun aikaan menen sinne taas, uteliaana ja innokkaana.

 

perjantai, 10. lokakuu 2008

TUOLISTA TUOLI JA PÖYDÄSTÄ PÖYTÄ

Ainakin mun lapsuudessa, ainakin meidän kyläpaikoissa, oli melkein kaikissa, ainakin melkein samanlainen kukkapöytä. Muistatko.. minimalistisen yksinkertainen pitkä pöytä jossa oli metallijalat, ja päädyssä nelikulmainen muoviallas. Löysin kirpparilta sellaisen 70-luvun helmen ja päällystin, siitä tuli sohvapöytä minun makuuni: mustaa ja minimalismia.

1975522.jpg

 

Edesmenneen appeni luona oli vanhat tuolit joista sai maalaamalla ja päällystämällä uudennäköiset tuolit eteiseen.

1975528.jpg

perjantai, 10. lokakuu 2008

OODI KIRJASTOLLE

En ole koskaan ollut ahkera kirjaston käyttäjä. Olen viime vuosina vieraillut kirjastossa niin harvoin että vieraannuin koko putiikista. Sitten valaistuin. En tahdo millään sisäistää että tänä päivänä on paikka josta saa hakea kotiin tavaraa eikä tarvi maksaa kassalla!! Toki palvelusta on maksettu veroissa, mutta olen alkanut ajatella että on tyhmää olla käymättä kirjastossa. No onhan se tunnelma siellä vähän pölyttynyt mutta kuitenkin: tietoa, tarinoita, kuvia, tapahtumaa, elokuvia, musiikkia, lehtiä lähes mistä tahansa aiheesta, keräilet vaan haluamasi, menet kassalle, saat muistutuskuitin, ja pois. Mun piti oikein tarkistaa päivämääräkuitista että onko nyt aivan varmaa ettei lappunen kuitenkaan ollut vuokralasku. Tänään kysyin kirjastotädiltä toistakymmentäkiloa kirjaa kainalossani että onkohan teillä jotain maksimimäärää. Kirjastotäti sanoi että ei ole, kirjoja saa kantaa pois niin paljon kun jaksaa kantaa, ja vielä enemmänkin! Kuinka mahtavaa!!!

 

1975452.jpg

 

Menen aina kirjastoon etsimään yhtä tai kahta kirjaa tietystä aiheesta (viime aikoina opiskeluun liittyviä) niin miten siinä aina käy niin että lopulta meen kassalle puhkuen ja kannan selkä vääränä älyttömän kasan kirjoja, ja ihan mistä aiheesta tahansa. Ja oon niin tyytyväinen. Koska ajattelen: mitä enemmän kannan sitä enemmän säästän!! Samalla verorahalla saat yhden kirjan, tai tonnin kirjoja!! Ei melkein voi vieläkään ymmärtää kuinka mahtava putiikki kirjasto on..

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Nyt kun olen opiskelija niin täytyy kiristää vyötä, vielä enemmän kuin kotiäitinä ollessa. Välillä ottaa aivan hemmetisti päähän ainainen rahojen laskeminen, ja pettymykset, kun joskus löytää täydellisen takin, tai kengät (tänään, molemmat) eikä voi ostaa kun ei ole rahaa uusiin vaatteisiin tai mihin tahansa muuhun kuin arjen pyörittämiseen. Ottaa toisinaan niin päähän että tekis mieli itkeä ja kirkua (tai, kuten olen kolmivuotiailleni opettanut: kun suututtaa, kannattaa tömistellä, karjua kuin leijona, ja irvistää). Mutta.

Sitten katson asiaa eri kantilta. Tietenkin muistan ensimmäisenä haaveilemani tutkinnon. Aivan viime aikoina olen rekisteröinyt muitakin vyönkiristyksen myönteisiä puolia. Tuo kirjaston uusi löytäminen (tai oikeastaan se on ollut mulle aivan ensimmäinen kirjaston löytäminen) on yksi. Mielikuvituksen aktivoiminen! Ekologisuuden, kierrätyksen ja ”vihreyden” lisääntyminen. Tuunaus, luovuus. Kirpputorihulluuskin on aivan mahtavaa! Sielläkin melkein kuulen kilinän korvissani kun säästän rahaa shoppailemalla!! =D Ja juuri sopivasti nyt lapset ovat vaikutteiden imemisiässä ja mikäs sen mukavampi ajatus kuin opettaa lapset kestävään kehitykseen. Huhhuh nyt meni kyllä jo liian korkealentoiseksi... Politiikan osastolle.. Päätän raporttini tähän, ihan tyytyväisenä opintotuen saajana.